Kalevalan runo omalla murteella
Maailman synty
Olipa impi, ilman tyttö, äiti luonnotar, joka ikävysty ja vieroksui elämäänsä koska oli aina yksin aavoilla mailla. Hän astu alas mereen, kulu vähän aikaa tuli sotka joka lenteli levottomasti etsien pesäpaikkaa. Se lens iät ja lännet ja luoteet ja etelät eikä löytäny paikkaa. Veen äiti, ilman impi nosti polovensa merestä sotkalle pesäpaikaksi. Sotka laskeutu polovelle ja teki pesän ja muni munat. Se hauto munia monta päivää ja veen äitin polovea alko polttaa jolloin se heilautti poloveansa. Kaikki munat vieri veteen ja munat särky. Munan alapuolesta tuli maaperä ja munan yläpuolesta tuli taivas, yläpuolen ruskeasta puolesta tuli aurinko ja valkeasta kuu. Munan kirjavista osista tuli tähtiä ja mustista osista piliviä. Vuodet meni päivän paistaessa ja kuun kumottaessa ja veen äiti ui aina tyynessä meressä ja taivas oli aina selekiä. Kymmenentenä kesänä veen äiti nosti pään veestä ja alko muokata mitä oli luonu.